SAVANNA-BLOGI

NVC-kesäleiri on kirahvien yhteisö

Perjantai 31.8.2018 klo 11:16 - Sirpa Meriläinen

Lapsijono viipottaa pihalla peräkanaa matkalla milloin patjahuoneeseen, milloin trampoliinille, milloin jonkun telttaan. Aamiaisen jälkeen leiriväki kokoontuu lasiverannalle järven rantaan suunnittelemaan yhdessä päivän ohjelmaa. Tänään keskustellaan maailmanparantamisesta, sovitellaan yhden pariskunnan keskinäistä tilannetta, rentoudutaan hierontaringissä, annetaan musiikin viedä Vital Danza –tanssitunnilla. Taas alkaa sataa. Iltapäivällä empatiaryhmät kokoontuvat pihakeinussa, ruokasalissa, laiturilla. Jossain välissä selvitetään esiin noussutta konfliktia. Ja saunan jälkeen No Talent Show'ssa jokainen saa esittää mitä ikinä haluaa. Nähdään nakkirokki, NVC-standuppia, perhelaulu, sorminukketeatteria, Nobel-voittaja Väenön impropuhe. Lapset lojuvat patjoilla piirin keskellä ja nukahtavat siihen, kun ilta etenee. Sitkeimmät aikuiset jatkavat pikkutunneille. Ihan tavallinen päivä NVC-leirillä.

Savanna ConneXionsin RVO-koulutuksesta valmistuneilla rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajilla oli heinäkuussa 2018 tilaisuus viettää intensiivinen viikko NVC-kesäleirillä Ystävyyden majatalossa. Leiri oli jo kuudes RVO:ille järjestetty, ja viime vuosina myös perheet on kutsuttu mukaan.

Tänä vuonna osallistujia oli ennätysmäärä: 30 aikuista ja 20 lasta. Isommalla porukalla leirin sujuvuus vaatii jo enemmän valmisteluja, ja tapahtumaa oli etukäteen suunnittelemassa erillinen koordinointiryhmä.

Hanna Savanna on ollut alusta asti mukana järjestämässä tapahtumaa. Leiri ei silti ole varsinaista kurssi- tai yritystoimintaa, vaan Open Space ‑mallia mukailevaa yhteisöllistä ryhmätoimintaa. Leirillä ei ole valmista ohjelmaa, vaan ryhmä rakentaa sen viikon aikana yhdessä. Aamulla pidetään yhteinen tilaisuus, jossa jokainen voi esittää pyyntöjä toivomastaan ohjelmasta ja tarjota itse ohjelmaa päivän aikatauluun. Päivän päätteeksi kokoonnutaan jakamaan tuntoja. Leirin sujumista edistämässä on kaksi fasilitoijaa, jotka valitaan päivittäin.

Mallina toimii kansainvälinen European NVC Summer Festival –tapahtuma, joka on järjestetty vuosittain jo 15 vuoden ajan eri maissa, vaikkei vielä kertaakaan Suomessa.

Seuraava tilaisuus pitää yllä NVC-taitoja ja luoda yhteyksiä RVO-kollegoihin on talvileiri Ystävyyden majatalossa helmikuussa 2019. Ensi kesän leiri pidetään alustavien tietojen mukaan 29.7.–4.8.2019.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: NVC, RVO, perheleiri, rakentava vuorovaikutus, väkivallaton vuorovaikutus, NVC Suomessa, Nonviolent Communication, NVC-kesäleiri

Hanna Savanna: "On suunnaton ilo tavata kurssilaiset uudestaan, treenata ja hullutella yhdessä!"

Perjantai 31.8.2018 klo 11:15 - Sirpa Meriläinen

Hanna Savanna osallistui ensimmäiselle NVC -leirille vuonna 2000. Silloin järjestettiin Ruotsissa Ärlassa Giraffe Convention, koko maailman kirahvien tapaaminen, jossa oli mukana myös Marshall Rosenberg. Kansainvälisistä leireistä jäi hinku aloittaa kirahvitapaamiset kotimaassakin, ja Hanna ja Sara Hellsten järjestivät Suomen ensimmäisen NVC-leirin kesällä 2013.

”Leiristä tulee aina ihanaa palautetta, ja seuraavaa leiriä toivotaan kovasti. Se on motivoinut jatkamaan. Minulle on aina suunnaton ilo tavata uudestaan ihmisiä, joita olen nähnyt viimeksi kurssilla. Koulutuksen aikana kurssilaisiin kehkeytyy helposti läheinen suhde: vaikkei ehkä tiedä ihmisten ammatteja, heidän suurimmat tuskansa ja haasteensa tulevat usein tutuiksi, ja eroaminen kurssin päättyessä on aina haikeaa. Kesäleirit tuovat minulle lohtua ja varmuutta: voidaan vielä tavata, voidaan vielä viettää yhtä kivaa ja merkityksellistä aikaa yhdessä! Haluan rakentaa kaikille mahdollisuuksia tällaisiin kohtaamisiin.

Haluan myös tuoda yhteen ihmisiä eri koulutuksista, niin että ihmiset näkisivät, miten paljon on jo kirahveja, jotka jakavat saman asenteen koko ihmisyyteen. Leiri on kirahvien yhteisö, jossa voi tutustua muihin kollegoihin, suunnitella yhteistyötä ja rakentaa omaa verkostoaan.

RVO-koulutuksen jälkeen on tärkeää ylläpitää NVC-taitoja, ja leiri on tapa motivoida ihmisiä siihen. Treenaaminen voi olla arjessa haasteellista, ja muutenkin se voi koulutuksen jälkeen jäädä vähemmälle, jos ei ole läheisiä NVC-ystäviä tai jos empatiapariyhteys katkeaa. Leirillä on helppo mennä mukaan treenaamaan, kun kokeneemmat vetävät harjoituksia.

Leireillä on aina myös ihanaa irrottelua. Huumorin ja leikin tarve täyttyy No Talent Show'ssa, ilmapiiri on vapautunut ja hyväksyvä, siinä uskaltaa ihan mitä vain!

Luotan siihen, että edullinen kesäleiri on matalan kynnyksen mahdollisuus tulla kokemaan NVC-ilmapiiriä ja tapaamaan kirahveja.

Olen nauttinut tarjouksissa usein siitä, miten ihanasti niissä otetaan lasten tarpeet huomioon. On ollut temppurataa ja uintiretkeä, ja kerran yksi tarjous oli: hei, kootaan kaikki veneet ja uimapatjat ja tehdään niistä pitkä letka järveen!

Pyynnöissä minua vetää eniten puoleensa rohkeus: se kun ihminen on auki ja pyytää itselleen empatiaa. Sellainen pyyntö tulee syvältä itsestä, ja silloin (näin leimaan) on samaan aikaan rohkea ja nöyrä. Mieleenjääviä ovat olleet myös sovittelupyynnöt, etenkin silloin jos molemmat osapuolet ovat leirillä läsnä. Palautteissa on usein kerrottu, että sellaiset sovittelutilanteet ovat tuoneet ihmisille taas uutta uskoa NVC:n mahdollisuuksiin.

Haaveenani on oppia yhteisesti vetämään leirejä niin tehokkaasti, että European NVC Summer Festival voitaisiin ottaa Suomeen! Silloin porukka olisi vielä paljon tämänkesäistä isompi, ja sitä varten tarvitaan riittävästi kokemusta fasilitoinnista. Euroopan leiri on suosittu ja täyttyy aina saman tien, joten sen järjestäminen on haluttu homma. Euroopan leirin päätteeksi annetaan kiertävä kirahvi seuraavalle järjestäjämaalle. Joskus on nähty, miten kaksi maata kamppailee kirahvista ja yrittää repiä sitä itselleen!”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: NVC, RVO, perheleiri, rakentava vuorovaikutus, väkivallaton vuorovaikutus, NVC Suomessa, Nonviolent Communication, NVC-kesäleiri

Sara Hellsten: "Konfliktien kanssa eläminen on oppimisprosessi"

Perjantai 31.8.2018 klo 11:13 - Sirpa Meriläinen

Sara Hellsten on ollut mukana järjestämässä kotimaisia NVC-leirejä alusta asti. Kansainvälisille leireille hän on osallistunut vuodesta 2011 esimerkiksi Englannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Itävallassa, ja hänelle on ollut merkityksellistä yrittää tuoda oppeja ja perinteitä kansainvälisiltä leireiltä myös Suomen leireille.

"Leireillä on parasta ihmiset ja oppiminen! On mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja kokea sellaista ystävyyttä, hauskanpitoa ja todellisuuksien kohtaamista. Leiri on pienoisyhteisö, jossa koetaan samoja asioita kuin muissakin yhteisöissä, eletään yhdessä, käsitellään konflikteja ja jaetaan vastuuta. Samalla leiri on myös ihanaa lomaa: siellä saa tankata itseensä voimia.

Kansainvälisillä leireillä on tosi inspiroivaa tavata pitkään mukana olleita ihmisiä, joilla on paljon taitoja NVC-ilmaisussa ja ryhmäprosessin vetämisessä. Monella leirillä olen seurannut, miten he toimivat ja ilmaisevat itseään ja oikein imenyt itseeni oppia heiltä. Yksi iso oppimiskokemus minulle on ollut konfliktien hyväksyminen. Alussa yllätyin ja jopa säikähdin sitä, että näilläkin leireilläkin syntyy konflikteja ja ettei niitä aina saada ratkaistua kaikkien tarpeita tyydyttävällä tavalla. Olin näköjään olettanut, että NVC-yhteisössä nyt ainakin pitäisi osata elää riitelemättä!

Sittemmin olen nähnyt useita konflikteja ja ymmärtänyt, että ne kuuluvat elämään ihan aina, kun ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Jotkut kansainvälisten leirien konkarit jopa heittävät konflikteista hurttia huumoria ja käynnistävät vaikka vedonlyönnin: mistä tällä leirillä riidellään? Se voi olla vapauttavaa, ja ainakin minulle huumori voi olla hyvä tapa luoda yhteyttä ja katsoa asioita vähän etäämmältä. Oman kokemuksen myötä on tosin tullut myös lempeää myötätuntoa ja ymmärrystä siitä, että konfliktin kohtaaminen voi etenkin ensikertalaiselle olla hämmentävää ja pelottavaa. Vähitellen olen itsekin oppinut enemmän hyväksymään sen, että ihmisyydessä ja yhteisöissä on vaikeitakin asioita, ja ehkä niitä ei tarvitsekaan ratkaista – ehkä joskus voidaan vain elää niiden kanssa.

Kävin ensimmäisen NVC-koulutukseni Ruotsissa, Liv Larsson oli kouluttajana – silloin Suomessa ei vielä ollut RVO-koulutusta – ja pian sen jälkeen osallistuin ensimmäiselle leirilleni Englannissa. Siellä syntyi iso ryhmäkonflikti siitä, että vaikka leiri oli täynnä, yksi tyyppi oli päättänyt kuitenkin tulla leirille jonon ohi ja pystytti vain tyynesti telttansa. Jotkut reagoivat voimakkaasti ja olivat sitä mieltä, että kukaan ei voi noin vain päättää tulla, kun leiri on täynnä ja jonotuslistallakin on ihmisiä. Toiset taas kokivat, että kun hän kerran on täällä, ei häntä voi poiskaan ajaa - ja kenellä olisi siinä tapauksessa siihen valtuudet?

En muista, miten tilanne ratkesi. Sovittelua ja empaattista kuuntelua oli suuntaan ja toiseen, ja ihmiset ilmaisivat voimakkaitakin mielipiteitä monena päivänä, kun ryhmä kokoontui iltaisin. Waldemar kuitenkin pysyi mukana koko leirin ajan. No Talent Show’ssa esitettiin laulu, jossa hänestä olikin tullut Voldemort! Jotkut varmaan kokivat, että huumori ja nauru laukaisivat tilanteen –näin tämä nyt meni ja kokemuksen voi ottaa oppimisen kannalta. Toiset varmaan kokivat, että tämä ei ole naurun paikka – yhdessä sovittujen sääntöjen kunnioittaminen on niin tärkeää.

 Tanskan leirillä konfliktin aiheena olivat lasten pyssyleikit. Jotkut olivat sitä mieltä, että väkivallattoman vuorovaikutuksen leirillä ei voida sallia sellaista. Toiset pitivät lasten leikkeihin puuttumista tekopyhänä. Keskustelu velloi kiihkeänä koko ryhmän yhteisessä kokoontumisessa. Minulle on jäänyt tärkeänä oppina mieleen, miten fasilitoijat silloin ottivat tilanteesta kopin, ja tajusin silloin selkeämmin, mitä tapahtuu, jos asiaa käsitellään 150 ihmisen ryhmässä. Yksi haluaa reagoida, toinen reagoi edellisen puheenvuoroon, kolmas ei halua käyttää keskusteluun yhteistä aikaa, neljännellä, viidennellä ja kuudennella on jotain muuta jaettavaa, ja niin edelleen – isossa ryhmässä keskusteluun voi kulua koko päivä. Minusta fasilitoijat toimivat taitavasti, kun he ohjasivat konfliktin pienempään ryhmään, jonne kaikki kiinnostuneet saivat tulla. Selkeästi sanottiin myös se, että ne jotka eivät tule, antavat muille valtuudet tehdä asiassa päätöksiä.

Tässäkin tilanteessa jotkut olivat pettyneitä toimintatapaan. Heidän mielestään ehkä konfliktia vaimennettiin. Monet kuitenkin ilmaisivat kiitollisuutta siitä, miten fasilitoijat hoitivat tilanteen: että siitä ei tullut raastavaa pitkää ryhmäprosessia, joka vie kaikkien aikaa ja energiaa. Minulle selkeä fasilitointi loi turvaa.

Minusta konflikteihin voi joskus liittyä sekin, että jos omassa elämässä on käsittelemättömiä asioita, voi tavallaan kaivata draamaa ja sitä, että on tilaisuus olla konfliktien äärellä.

Itävallassa seurasin ihaillen kokeneen fasilitoijan toimintaa. Kolmannen tai neljännen päivän fasilitointia saatetaan pitää vaikeana tehtävänä, koska silloin yleensä ryhmäprosessi on siinä vaiheessa, että konflikteja voi ilmetä. Tämä nainen astui esiin ja veti fasilitoinnin lempeästi ja kaikkia huomioiden, ja kaikesta näkyi, että hän oli valmistellut sen huolellisesti etukäteen. Minusta fasilitoinnissa on tärkeää ilmaista itseään selkeästi, olla läsnä ja olla yhteydessä itseensä, ja myös uskaltaa käyttää valtaa sellaisella tavalla, joka parhaiten palvelee kaikkien tarpeita.

Olen miettinyt paljon, mitkä asiat herättävät ryhmässä luottamusta fasilitoijaan. Minulle luottamusta luovat etukäteen mietityt selkeät raamit, se että asioita on suunniteltu ja että ilmaistaan selkeästi, miten eri tarpeita on yritetty ottaa huomioon. Ihailen kovasti myös sitä, että ihmiset heittäytyvät rohkeasti ryhmän edessä harjoittelemaan fasilitoinnin taitoa. Silloin minusta on tosi tärkeää avoimuus - luottamusta luo myös se, että ilmaisee avoimesti epävarmuutensa silloin kun sitä on."

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: NVC, RVO, perheleiri, rakentava vuorovaikutus, väkivallaton vuorovaikutus, NVC Suomessa, Nonviolent Communication, NVC-kesäleiri

Kesän 2018 leiriläisten kokemuksia: "Leiri merkitsee minulle yhteisöä, jossa on turvallista olla"

Perjantai 31.8.2018 klo 11:11 - Sirpa Meriläinen

Kesän 2018 NVC-leirille Ystävyyden majatalossa osallistui RVO-koulutuksen käyneitä rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajia ja heidän puolisoitaan ja lapsiaan.

"Olin ensikertalaisena lasteni kanssa NVC-leirillä, osallistujista tunsin etukäteen vain kourallisen. Paikkakin oli ventovieras. Alku meni ihmetellessä ja laskeutuessa leirilläoloon, mutta vähitellen löytyi rauha ja läsnäolo.

Alkuun vähän varautuneet lapsetkin rohkaistuivat leirin myötä ottamaan yhä enemmän kontaktia toisiin, ja No Talent Show’ssa kuopus intoutui esittämään kaikille keksimänsä Nakkirockin.

Esikoinen summasi leirikokemuksensa: "Ensin oli tyhmää, mutta sitten oli kivaa." Kuopus kommentoi leiriä näin: "Hyvät uutiset oli että oli kavereita, kaverien kanssa pelaamista, omenan paistoa ja löysi mansikoita ja simpukankuoria, oli kivaa kahlata kumppareilla. Huonot uutiset oli että sieltä piti lähteä pois."

Itse vaikutuin leirillä eniten siitä, miten vahva kannatteleva voima tuollainen yhteisö voi olla. Tulin itse kuulluksi ja sain kuunnella muita. Miten parantavaa ja vapauttavaa onkaan tulla monen ihmisen seurassa nähdyksi ja hyväksytyksi, ja että on sellainen tila, jossa voi useamman päivän ajan vuorotella antamisessa ja saamisessa, niin että voi sekä tulla tuetuksi että tukea muita."

-Laura

"Tulin leirille perheenjäsenen mukana tietämättä oikeastaan mitään NVC:stä tai tällaisen leirin toimintatavoista. Leirillä vapaaehtoinen osallisuus ja yhteisöön kuuluminen on tehnyt mukavan rennon fiiliksen olla, osallisena tai vetäytyneempänä! On mielenkiintoista seurata keskusteluja ja oppia koko ajan uutta."

-Pilvi


"Leirille osallistuminen oli minulle hyvin merkityksellinen kokemus. Ihastuin Ystävyyden majatalon ilmapiiriin ja ympäristöön, jossa minun oli helppo rauhoittua, innostua ja luottaa siihen, että saan olla oma itseni. Minulle vasta valmistuneena rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajana oli tärkeää tutustua ”kollegoihini” ja nähdä ja kuulla kuinka he käyttivät NVC:tä kukin omalla tavallaan. Nautin keskusteluista ja mielenkiinnolla seurasin yhteisöllistä tapaa rakentaa ohjelmaa.

Iloitsin kuinka kumppanini, joka ei ole käynyt RVO-koulutusta, solahti nopeasti mukaan leiriväkeen ja kuinka hänen lapsensa sai nopeasti uusia kavereita. Kumppanini pääsi leirin empatiaryhmässä jyvälle NVC-tyyppisen empatian antamisesta ja vastaanottamisesta, mikä on helpottanut vuorovaikutustamme entisestään ja auttanut meitä tukemaan toisiamme vaikeissakin tilanteissa.

Kipeydessään kasvattavaksi koin leirillä syventyvän ymmärryksen siitä, että vaikka uskon NVC:n monin tavoin helpottavan ihmisten välistä toimintaa, ei se kuitenkaan ole taikakeino, jolla jokaikinen ristiriita saataisiin ratkaistua kaikkia tyydyttävällä tavalla. Odotan innolla tulevia leirejä ja sitä, että ensi kesänä pystyn toivottavasti osallistumaan koko viikon ajan parin päivän sijaan."

-Reespu

"Ihana ensimmäinen äidin ja 9-vuotiaan pojan leirikokemus! Upeaa vitaalitanssia, aitoutta, empatiaa, iloa ja naurua, lasten kanssa leikkimistä, uusia tuttavuuksia, ristiriitojenkin sovittelua, miljöön tarjoamaa rauhaa ja kauneutta. Tullaan uudestaan!"

-Mirja ja Antoni

"Leiri merkitsee minulle yhteisöä, jossa on turvallista olla. Voin jakaa minulle haavoittuvista aiheista toisille. Esimerkiksi tänä kesänä minulla ja vaimollani oli haastava aihe, jota olimme yhdessä yrittäneet selvittää ja etsiä strategioita, jotta voisimme olla paremmin yhteydessä toisiimme. Huomasimme, että yhdessä emme niitä löytäneet, joten keksimme pyynnön: ”NVC-leirillä kysymme voisiko joku sovitella meidän haastavaa aihetta.” Leirillä esitimme tämän pyynnön ja saimme siihen tukea.

Sovittelu toteutettiin siten, että oli kolme sovittelijaa ja me kaksi. Lisäksi sovittelua saivat seurata muut leirillä olijat, ja vasta sovittelun jälkeen he reagoivat ja antoivat palautetta. Lopputuloksena oli muutamia strategioita, joita olemme pystyneet hyödyntämään. Niiden avulla olemme voineet säilyttää tai luoda uudelleen yhteyttä minun ja vaimoni välillä. Sovittelutilaisuudessa minulla oli riittävän turvallista jakaa perheeni sisäistä dialogia ja tilanteita, joita minun olisi ollut todella pelottavaa jakaa muissa tilanteissa, esimerkiksi vanhempieni tai ystävieni kanssa. Tilaisuudessa oli tilaa ja rauhaa jakaa näitä. Minun oli helpompi tulla kuulluksi sovittelijoiden avulla vaimolleni. Sain myös tukea ymmärtää vaimoani, joten hän tuli paremmin kuulluksi minulle.

Minulla on viisivuotias poika. Edellisenä vuonna huomasimme vaimoni kanssa, että olisimme kaivanneet enemmän virikkeitä hänelle ja kaipasimme myös enemmän yhteisön tukea lapseni kanssa olemiseen. Tänä vuonna päätimme pyytää kuusivuotiasta veljeäni mukaan leirille. Veljeni on poikani hyvä ystävä. Tänä vuonna leirillä oli huomattavasti enemmän lapsia ja leiriajankohtaa oli muutettu viime vuodesta siten, että se ei osunut koulun alkamisaikaan kuten edellisenä vuonna. Pojat leikkivät yhdessä ja tutustuivat muihin leirillä olleisiin lapsiin ensimmäisenä päivänä. Heillä oli turvallista olla leirialueella itsenäisesti. Muut vanhemmat myös seurasivat heidän leikkejään ja seikkailuitaan, jolloin minun turvan ja tuen tarpeeni tyydyttyivät. Myös leiripaikan henkilökunta oli vastannut edellisenä vuonna tehtyyn pyyntöön, ja nuoremmille ihmisille oli nyt mieluisempia ja tutumpia ruokia tarjolla.

Näiden kahden esimerkin lisäksi suosikkitapahtumia ovat yöllä pidetyt ”epäviralliset” keskustelut ja yhdessä oleskelu sekä siitä seurannut huumori. NVC-perheleiri mahdollistaa NVC:stä kiinnostuneiden henkilöiden läheisten tutustumisen NVC-prosessiin ja tukee perheiden tai muiden suhteiden yhteyden syventämistä sekä haastaviin tilanteisiin strategioiden löytymistä. Yhteisöllisyys muodostuu nopeammin perheleirillä kuin missään muualla mitä olen huomannut. Vapauden tarve tyydyttyy nopeasti, kun huomaa että kaikki on vapaaehtoista.

Yhteisö tukee ja ymmärtää yksilöä taustoista, tilanteista ja tunteista riippumatta. Haasteita syntyy vuorovaikutuksessa yhteisön jäsenten välillä. Ne tilanteet ovat lahjoja harjoitella NVC-prosessia ja edistävät oppimisen tarvetta sekä luovat mahdollisuuksia kohdata erilaisia todellisuuksia."

-Tuukka

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: NVC, RVO, perheleiri, rakentava vuorovaikutus, väkivallaton vuorovaikutus, NVC Suomessa, Nonviolent Communication, NVC-kesäleiri