SAVANNA-BLOGI

Intimacy with life -kurssi: "Kehon ja mielen yhteys on tie täydempään elämään"

Perjantai 19.10.2018 klo 22:38 - Sirpa Meriläinen

Savanna Connexions järjesti heinäkuussa Suomessa kansainvälisen NVC-koulutuksen, jossa kouluttajina olivat Robert Kržišnik Sloveniasta ja Noa Ilay-Shilo Israelista. Viiden päivän aikana kurssilaisilla oli tilaisuus tutustua kehon tuntemusten kautta syviin uskomuksiin itsestään ja käsitellä niitä lempeästi turvallisessa ympäristössä.

Robert Kržišnik ja Noa Ilay-Shilo kertovat kehollisten menetelmien taustasta:

”Monet meistä ovat joutuneet typistämään itseään. Omat aidot tunnereaktiot, haavoittuvuus, on pitänyt piilottaa, koska ympäristössämme ei ole ollut niille tilaa tai ne on leimattu sopimattomiksi. Olemme kokeneet, että aitous estää yhteenkuuluvuuden, rakastetuksi tulemisen ja huolenpidon tarpeiden tyydyttymisen, ja oppineet piilottamaan tärkeitä osia itsestämme. Ne kuitenkin elävät meissä edelleen, ja saamme niistä epäsuoria viestejä: piilotetut osamme voivat kertoa itsestään unien kautta, kaipauksen tunteena tai käytösmallina, jota emme pysty muuttamaan, vaikka se aiheuttaisi meille tuskaa. Kehollisten menetelmien avulla voimme tutkia näitä osiamme, tuoda niitä tietoisiksi ja saada ne taas osaksi kokonaista itseämme.

Oppiminen on pitkään ymmärretty vain älylliseksi prosessiksi, jossa keholla ei ole mitään osaa. Elämä ei kuitenkaan ole knoppikysymys, joka ratkaistaan älyllä, vaan kokemus, jota eletään. Kehon kautta voi kouriintuntuvasti tavoittaa - käsittää - sen mikä kulloinkin on itsessä elossa, ja kehon tuominen mukaan prosessiin voi tehostaa ja nopeuttaa oivallusten syntymistä.

Haluamme yhdistää NVC:n ja kehollisuuden kurssin jokaisessa harjoituksessa, jotta voimme ylittää kehon ja mielen kahtiajaon. Monissa harjoituksissa käytetty kontakti-improvisaatio on eräänlaista kehon NVC:tä. Sen avulla voidaan helposti tutkia suhteita: suhdetta omaan kehoon, kehon eri osiin ja muihin ihmisiin.”

Kuuntele Robert Kržišnikin ja Noa Ilay-Shilon ajatuksia (englanniksi) täältä.

Listen to Robert Kržišnik and Noa Ilay-Shilo here.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: NVC, RVO, rakentava vuorovaikutus, väkivallaton vuorovaikutus, NVC Suomessa, Nonviolent Communication, NVC-kurssi, keholliset menetelmät, kontakti-improvisaatio ja NVC, luonnollinen liike ja NVC

Elisa Makkonen: "Fyysiset harjoitukset luovat kehoon uusia reittejä"

Perjantai 19.10.2018 klo 14:12 - Sirpa Meriläinen

Robert Kržišnikin ja Noa Ilay-Shilon heinäkuussa Suomessa pidetylle Intimacy with life -kurssille osallistui parisenkymmentä henkeä. Kysyimme kokemuksia kahdelta kurssilaiselta.

Elisa Makkonen kertoo:

”Tämä oli minulle ensimmäinen Robert Kržišnikin kurssi. Olen ehkä leimannut itseni ei-keholliseksi ihmiseksi, ja kehollisuus oli minulle aivan uusi työtapa. Minua kiehtoi sen yhdistäminen NVC:hen niin, että molemmat tukevat toisiaan. Kurssilla tehtiin pieniä harjoituksia, joista monet olivatkin yllättävän intensiivisiä. Luottamus vetäjiä kohtaan kasvoi, kun näin miten kurssi oli rakennettu: harjoitukset vaikeutuivat asteittain, ja viikon aikana ehti oppia paljon. Suhtautumiseni omaan kehollisuuteen muuttui. Kurssin alussa ajattelin, että riittää kun selviydyn tästä jotenkuten läpi – eihän tästä kukaan hullu voi nauttia! Oli hieno yllätys, kun lopuksi tunsin iloa ja rentoutta ja huomasin alkavani nauttia kehollisuudesta uudella tavalla. Tuntui jopa mahdolliselta, että seuraavaksi menisin kontakti-improvisaatiokurssille.

Mieleeni jäi erityisesti kurssin alkupuolella tehty luonnollisen liikkeen harjoitus. Toinen parista on ensin tarkkailijana, kun toinen etsii omaa liikettään silmät kiinni. Seuraavaksi tarkkailija alkaa myös liikkua. Lopuksi pari ottaa kontaktia liikkuessaan. Molempien on tarkoitus keskittyä omaan liikkeeseensä seuraamatta tai ohjaamatta toista. Koin aika haastavaksi liikkua silmät kiinni toisen katsellessa. Protestoin itsekseni: mitä muka on ”luonnollinen” liike, kaikkihan on selkäytimen ohjaamaa, jos tuntee paniikkia ja epävarmuutta, niin sitten liike on sen mukaista! Olin aloittajana, vaikka olisin halunnut ensin katsoa, mitä pari tekee, ja sitten kopioida sitä. Tunsin hämmennystä, epämukavuutta ja epävarmuutta. Huomasin, että minussa heräsi vahva oikein/väärin-ajattelu.

Kun pari liittyi mukaan, huomasin, että aloin mukailla paria. Ehkä kuitenkin ajattelin, että tässä luodaan jotain yhdessä. Oli vaikea keskittyä ohjeen mukaisesti vain omaan liikkeeseen. Tämä kohta oli monille muillekin haasteellinen. Ehkä siinä alkaa huolehtia toisesta, tai ehkä haluaa tukea toista, jotta yhteys säilyisi. Ainakin se oli tilaisuus tehdä havainto siitä, miten itsellä on tapana toimia.

Repliikkiharjoitus tehtiin pareissa. Toinen antaa toiselle repliikin, jossa on jokin itselle hankala viesti, esimerkiksi syyllisyyttä herättävä lause. Pari asettuu vastakkain, ja toinen toistaa repliikkiä pyydetyllä äänensävyllä ja intensiteetillä. Heti jos kuuntelijasta tuntuu vähänkään epämukavalta, hän voi astua sivuun antamaan itselleen empatiaa ja kuitenkin säilyttää yhteyden toiseen.

Lupa ottaa etäisyyttä tilanteeseen toi minulle rauhaa, turvaa ja vapautta. Silti jäin kuuntelemaan repliikkiä pitemmäksi aikaa kuin olisin halunnut. Fyysisen etäisyyden ottaminen sivuun astumalla toi selkeyttä ja herätti lempeyttä toista kohtaan. Fyysisyys teki pienestä harjoituksesta hyvin intensiivisen. En olisi etukäteen uskonut, miten voimakas se oli! Se oli ihana muistutus siitä, miten tärkeää on olla läsnä toisen tarpeille ja tunteille, tuli hänen suustaan sitten mitä tahansa. Tuntui hyvältä kokea haastava tilanne niin, että siihen tuli erilainen lopputulos kuin usein. Se voi jättää kehoon uuden jäljen, reitittää kehon väyliä uudella tavalla.

Pyyntöharjoituksessa sai miettiä jonkin lauseen, jonka haluaisi kuulla muilta, ja ohjeistaa muita, mitä toivoisi heidän tekevän – vaikka laulavan tai pitävän kädestä. Sitten sai vain maata ryhmän keskellä ja keskittyä ottamaan vastaan, kun toiset toteuttivat pyynnön. Jälkeenpäin olin hiukan harmissani siitä, että en pitänyt paremmin huolta oman pyyntöni toteutumisesta. Toivoin nimittäin muilta laulua tai hyräilyä, mutta sitä ei tullutkaan. En muista enää tarkasti lausetta, jota pyysin toistamaan, mutta siinä kuvastuivat hyväksytyksi tulemisen, lempeyden ja tuen tarpeet. Itkuhan sitä kuunnellessa tuli - tunsin, kun jonkinlainen vastustus vain suli pois. Harjoituksesta tuli levollinen olo.

Kurssin opetuskieli oli englanti, ja sekin jännitti minua aluksi. Monet muut kurssilla jakoivat saman huolen. Kaikki kuitenkin sujui paljon helpommin kuin olin etukäteen ajatellut. Ympäristö oli hyväksyvä, kaikki tukivat toisiaan, ja aina saattoi pyytää apua koko ryhmältä, jos ei muistanut jotain sanaa. Huoli häipyi ihan kokonaan, ja tilalle tuli vahva kuulluksi tulemisen kokemus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: NVC, RVO, rakentava vuorovaikutus, väkivallaton vuorovaikutus, NVC Suomessa, Nonviolent Communication, NVC-kurssi, keholliset menetelmät, kontakti-improvisaatio ja NVC, luonnollinen liike ja NVC

Paula Ojaniemi: "Keho tietää yhteydestä enemmän kuin mieli"

Perjantai 19.10.2018 klo 14:00

Robert Kržišnikin ja Noa Ilay-Shilon heinäkuussa Suomessa pidetylle Intimacy with life -kurssille osallistui parisenkymmentä henkeä. Paula Ojaniemelle keholliset menetelmät olivat tuttuja jo edellisiltä kursseilta. 

Paula Ojaniemi kertoo:

”Olen käynyt kolmella Robert Kržišnikin kurssilla. Minulle on tärkeää opetella itseni kuuntelua nimenomaan kehon kautta – elän paljon päässäni, ja joskus tuntuu, että päässä pyöriminen ei auta eteenpäin. Kehon kokemus on aina jollain tavoin tosi ja kokonaisvaltainen. Tuntuu, että kehon kuunteleminen auttaa vahvistamaan myötätuntoa itseä kohtaan. Tie omaan todelliseen itseen kulkee kehon kautta. Monet kurssin harjoitukset olivat nimenomaan kokemuksellista oppimista, joka jää vahvasti kehon muistiin.

Kurssilla vahvistui myös oivallus siitä, miten vaikeaa ja hienovaraista ja virittynyttä kuunteleminen on. Haluaisin pyrkiä siihen, että kuuntelen koko keholla eikä vain päällä. Keho kuulee sellaista mitä pää ei tavoita. Pää kiirehtii miettimään ratkaisuja ja pohtii, miten minä itse voisin olla tärkeä. Keho taas kuuntelee vain tätä hetkeä. Minusta tuntuu myös, että keho tietää yhteydestä enemmän kuin mieli. Jossain tilanteessa paras apu voi olla, että halaa toista. Siitä syntyy vahva yhteys, jossa ei tarvita sanoja.

Tältä kurssilta minulle jäi erityisesti mieleen hyväksyvien katseiden harjoitus. Siinä poistuin huoneesta ja tulin takaisin piirin keskelle ilmentämään ominaisuutta, jota minun on yleensä vaikea näyttää. Minulle se oli ujous. Ominaisuutta sai ilmentää haluamallaan tavalla, vaikkapa vain katsomalla vuorotellen jokaista. Siinä piirin keskellä ollessani oli iso oivallus huomata, että vaikka muut katsovat minua hyväksyvästi ujona, olen itse itseni pahin kriitikko. Omia heikkoja puolia on vaikea katsoa lempeästi. Kurssin hyväksyvässä ilmapiirissä tuntui hyvältä harjoitella sitä ja olla yhteydessä ihmisiin haavoittuvuuden kautta, eikä onnistumisten kautta, niin kuin usein on.

Repliikkiharjoitus on minulle hyvin voimakas harjoitus ja tuttu aiemmalta kurssilta. Se tuo esiin, että tärkeintä eivät aina olekaan itse sanat, vaan se energia, jolla ne sanotaan. Kun olin harjoituksessa vihaisen äänensävyn kohteena, minulle tuli vahva tunne siitä, miten toisen energia tulee päälle ja jään huppuun, johonkin pimeään kohtaan. Oma energia meni hupun ylläpitämiseen. Se oli vahva kokemus siitä, miten kehollinen kuuntelijan osa on: jos toinen huutaa, korvat menevät lukkoon ja keho alkaa automaattisesti puolustautua. Silloin ei oikeastaan kuule, mitä toinen yrittää sanoa. Eli: jos haluat että toinen ei kuule sinua, huuda sille!

Kun tilanteessa oli mukana, tunteen energia ikään kuin sitoi ihmiset yhteen. Syrjään astumalla sai enemmän tilaa kuunnella itseään. Tilanne muuttui toiseksi yhdellä askeleella! Pystyin näkemään, että siinä nyt joku huutaa toiselle. Minussa heräsi uteliaisuus ja kiinnostus: onpas se vihainen, mikähän sitä oikein vaivaa?

Teimme toisen version, jossa toinen vetosi sääliin ja käytti anelevaa, ruikuttavaa sävyä. Sen koin jotenkin lukitsevan kädet.

Pyyntöharjoitus tuntui ihanalta! Neljä ihmistä kuiskasi vuorotellen minulle pyytämääni lausetta, joka muistaakseni oli ”olet riittävä”. Kuiskaus kuului eri puolilta kehoa, sitä toistettiin monta kertaa, ja vähitellen se alkoi vaikuttaa. Itkuhan siitä tuli – ja lempeä, pehmeä nirvana! Sain täysin antautua sille tunteelle ja nauttia. Sellaiselle nautinnolle antautuminen on ollut minulle hankala asia – usein ajattelen, että asiat pitäisi jotenkin ansaita. On ihanaa, että voi pyytää sitä mitä haluaa ja tarvitsee. Ja kun sitten saa maailmankaikkeudelta sitä mitä haluaa, sitä voikin olla vaikea kestää! Tuntui hyvältä saada harjoitella hyvän vastaanottamista, käyttää siihen aikaa, pysähtyä ihanaan hetkeen.

Vaikka ihmiset ympärillä eivät olleet minulle ennen kurssia tuttuja, tunsin vahvasti, että he tarkoittivat mitä sanoivat. Siinä hetkessä heräsi luottamus siihen, että kaikki ihmiset haluavat toisilleen hyvää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: NVC, RVO, rakentava vuorovaikutus, väkivallaton vuorovaikutus, NVC Suomessa, Nonviolent Communication, NVC-kurssi, keholliset menetelmät, kontakti-improvisaatio ja NVC, luonnollinen liike ja NVC