Share |

NONVIOLENT COMMUNICATION (TM)mbr5.jpg


on amerikanjuutalaisen psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin kymmenien vuosien aikana kehittämä prosessi. Se tukee meitä ottamaan vastuun omista tunteistamme ja tarpeistamme. Vaikka syytämme omista tunteistamme usein muita ihmisiä tai tapahtumia, meidän tunteemme ovat signaaleja siitä mitä tarvitsemme eivätkä automaattisia, meistä riippumattomia, reaktioita muiden ihmisten olemiseen ja tekemiseen. Jos jokin tarpeemme tyydyttyy, tunnemme miellyttäviä tunteita, ja jos jokin tarpeemme on tyydyttämättä, tunnemme epämiellyttäviä tunteita.

 

Tämän oivaltaa käytännössä ehkä tehokkaimmin, kun tiedostaa, että sama ärsyke, sama tekemämme havainto herättää meissä eri päivänä erilaisen tunteen. Jos työkaverisi kävelee sinua vastaan, katsoo sinun ohitsesi eikä tervehdi, niin saattaa olla, että jonain päivänä ärsyynnyt, kun haluaisit tulla nähdyksi. Jonain toisena päivänä samassa tilanteessa saatat olla helpottunut, koska tarvitsetkin juuri tuolloin rauhaa ja keskittymistä.

 

Me saatamme ärsyyntyä siitä, että joku ajaa edessämme hitaammin kuin itse haluaisimme ajaa, koska meillä sattuu olemaan kiire. Saatamme nimittää autoilijaa sunnuntaiajelijaksi tai mummoksi tms. sen sijaan, että ottaisimme itse vastuun tunteistamme. Me ärsyynnymme, koska tarpeemme on vaikkapa pitää kiinni sovitusta tapaamisajasta. Jonain toisena päivänä taas, kun meillä ei ole kiire, me rasitumme, kun joku ajaa perässä lähempänä kuin toivoisimme. Tätä autoilijaa saatamme nimittää perään liimautujaksi. Ärsyynnymme, koska tarvitsemme turvaa.

 

Jotta pystyisimme luomaan strategian, joka tyydyttää tarpeemme, on tarve ensin tiedostettava. Tarpeiden tiedostaminen on joskus vaikeaa – siinä auttaa NVC. Toinen henkilö voi arvata toisen tunteita ja tarpeita ja auttaa tätä tiedostamaan ne itse. Sillä ei ole merkitystä, onko arvaus ns. oikein vai väärin. Kaikki arvaukset, jotka sisältävät tunteen ja tarpeen, auttavat toista henkilöä selvittämään, miten hän voi.

Jos esimerkiksi vaimo ehdottaa miehelle koti-iltaa perjantaina, eikä mies pitkään aikaan vastaa mitään, vaimo voisi syyttelyn sijaan kysyä: "Harmittaako sinua, kun olit jo ehtinyt sopia jotain ohjelmaa ja haluaisit pitää siitä kiinni?" Saattaakin selvitä, ettei miestä harmita vaan häntä huolestuttaa, kuinka vaimo tähän reagoi, koska hän haluaa varmistua siitä, että sopu suhteessa säilyy.

 

Tavoitteena tunteiden ja tarpeiden arvaamisessa on rakentaa ja säilyttää yhteys toisen inhimillisyyteen, siihen kohtaan ihmisyyttä jossa olemme samanlaisia. Me ihmiset tarvitsemme samoja asioita, vaikkakin eri ihmisissä aktivoituvat eri tilanteissa eri tarpeet. Kun ymmärrämme mitä toinen tarvitsee, tunnistamme kuitenkin miltä se tuntuu ja syntyy yhteys. Kaikki tietävät miltä tuntuu kun tarvitsee ruokaa ja vettä tai turvaa, ja myös miltä tuntuu kun tarvitsee esimerkiksi ystävyyttä, lohtua, kunnioitusta ja toivoa. On rakentavaa luoda yhteyttä tarpeiden tasolla, koska ymmärrämme helpommin toista ihmistä ja luonnollinen tarve edistää toistemme hyvinvointia voi aktivoitua. 

NVC-prosessiin kuuluu 4 askelta; havainto, tunne, tarve ja pyyntö.

Esimerkki: 

Havainto eli tosiasiat: näen lapseni lyövän pikkusiskoaan 

Tunne eli emootio: suru 

Tarve: turva ja väkivallattomuus perheessämme 

Pyyntö eli strategia, joka tyydyttää tarpeemme: Kun näen sinun lyövän pikkusiskoasi, minua surettaa, koska haluan, että kaikki ovat kotonamme turvassa. Sopisiko sinulle, että seuraavan kerran kun sinulle tulee mieleen lyödä, pyydät sen sijaan mitä haluat? 

Ilman NVC:tä edellä kuvatussa esimerkissä voisi käydä vaikka niin, että alkaisin syyttää lastani tuhmaksi ja tottelemattomaksi. Lapsi taas alkaisi ehkä puolustautua ja/tai syyttää pikkusiskoaan tapahtuneesta.

NVC-prosessi on selkeä, rehellinen ja looginen tapa kommunikoida silloin, kun haluaa rakentaa yhteyden toiseen ihmiseen tai säilyttää sen silloinkin, kun ottaa puheeksi haasteellisia asioita. NVC on todettu tehokkaaksi varsinkin tilanteissa, jossa voi aistia konfliktin olevan tulossa.